MIKSI SATUTAN LÄHEISTÄ?
Miksi satutan läheistä?
Mitä minussa tapahtuu, kun huudan, haukun ja jopa lyön rakkaintani.
Enhän tahdo toimia noin. Miksi silti teen niin ihmiselle, joka on kaikkein tärkein maailmassa? Mikä minussa on vikana? Olenko paha ihminen?
Miksi en pysty säätelemään tunteideni vyöryä. Hetkittäin en pysty hillitsemään itseäni, minulla on tunteiden säätelyn kanssa vaikeuksia ja toimin impulsiivisesti. Ehkä lapsuuteni raskaat kokemukset vaikuttavat elämääni. Kiintymyssuhteeni vanhempiini ei ollut turvallinen.
Sinä olet minulle silti tärkein ja rakkain. Rakastan, vaikka en tiedä osaanko rakastaa. Ehkä sinä hyväksyt minut, etkä hylkää, vaikka satutan sinua. En tahdo loukata sinua, mutta silti toimin niin. Mikä minussa on vikana?
En uskalla päästää sinua lähelle, en pysty luottamaan ja pelkään hyljätyksi tulemista. Mielenterveyteni rakoilee. Mikä minua auttaisi? Mikä palauttaisi takaisin sen pienen lapsen viattoman mielen, joka uskalsi luottaa ja rakastaa ehdoitta?
Se, että koen syyllisyyttä ja pysähdyn pohtimaan tätä käytöstäni, on merkki siitä, etten ole läpeensä ”paha ihminen”. Paha ihminen ei yleensä välitä satuttamisensa seurauksista, mutta minä välitän ja tunnistan toimintani vääryyden sekä vahingollisuuden. Toimiessani väärin, eniten loukkaan ja vahingoitan itseäni. Vaikka hyökkään ja puolustaudun sinua vastaan ja voitan näennäisesti taiston, olen surullinen, voin pahoin, enkä koe itseäni voittajaksi.
Mitä tästä seurasi? Sain jälleen sinut siirtymään askeleen kauemmas minusta, yhteytemme katkesi..
Löytyyköhän sitä enää? Pystynkö ymmärtämään, tunnistamaan ja tunnustamaan sinun kipusi rakas, kaiken tuskan ja pettymyksen. Auttaako anteeksipyyntö, joka ei sisällä selityksiä, eikä turhia ”mutta” sanoja.
Perusluonteeni ei ole paha. Toistanko vain opittuja käyttäytymismalleja. Onko käytökseni opittu selviytymiskeino vai onko mieleni vain täynnä hallitsemattomia tunteita. Koen häpeää, joka lamauttaa minut. Haluan kätkeytyä, pysyä piilossa, olla hiljaa.
Hetkittäin pystyn kokemaan tervettä syyllisyyttä ja miettimään, että minun täytyy muuttua. Minun täytyy nousta ”ylös” ja ottaa vastuuta omasta toiminnasta. Mutta miten? Mitä apua tarvitsen? Kuka voi auttaa minua? Voinko korjata tilanteen?
En ehkä pysty pelastamaan enää tätä parisuhdetta, mutta pystynkö pelastamaan itseni. Kasvamaan ihmisenä ja oppimaan uutta. Löytämään tasapainon ja mielenharmoniaa, ehkä jopa ratkaisun ongelmiini.
————————————————————————————————————————-
Apua saa pyytämällä ja jo pelkkä yhteydenotto Ensi- ja Turvakodin väkivaltatyön avopalveluihin käynnistää ja mahdollistaa muutoksen.