Satutetut ihmiset satuttavat – ostrakismin kokemukset näkyvät väkivaltatyössä
Ostrakismi saattaa sanana kuulostaa vieraalta, mutta ilmiönä varmaan yhtä vanha kuin ihmislaji itse, ja tuttu lähes jokaiselle. Yhteisten normien vastaisesti käyttäytyvää rangaistaan sillä, että hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Laitetaan nurkkaan istumaan, ulos koululuokasta, ulos kaveriporukasta, äärimmäisissä tapauksissa vankilaan. Katsotaan muualle ja ollaan kuin ei oltaisi paikalla ollenkaan, kun kaupungilla joku käyttäytyy häiritsevästi. Ei kutsuta juhliin sukulaista tai tuttavaa, joka jollain tavalla poikkeaa porukasta. Ei tervehditä työpaikalla jotakuta, vaikka kaikkia muita tervehtisi. Ostrakismilla voi olla syynsä, tai se voi olla pelkkää kiusantekoa ja henkistä väkivaltaa.
Ostrakismi vaikuttaa kokijaansa kielteisesti, se satuttaa fyysisen kivun tavoin. Pitkittyneet ostrakismin kokemukset aiheuttavat fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin heikkenemistä, pahimmillaan sairastumista, työkyvyttömyyttä, itsetuhoisuutta tai väkivaltaisuutta muita kohtaan. Osalle meistä henkisen kivun kokemus aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä, tarvetta satuttaa ennen kuin tulee itse satutetuksi. Koska Aggredissa työskentelemme muun muassa vankeuden kokeneiden ihmisten kanssa, myös heidän vankeusaikana kokemansa ostrakismi on tärkeä näkökulma työssämme.
Merja Alakruuvi, Aggredi Päijät-Hämeen vastaava väkivaltatyön asiantuntija, tutki YAMK-opinnäytetyössään vankien kokemuksia tehostetun valvonnan osastolle sijoittamisen vaikutuksista ostrakismin ja osallisuuden näkökulmasta. Rikosseuraamuslaitos perusti vuonna 2022 tehostetun valvonnan osastoja neljään vankilaan parantaakseen vankiloiden turvallisuutta. Tällöin vankilaturvallisuutta vaarantaviksi luokitellut vangit, esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvät henkilöt, sijoitettiin omille osastoilleen. Osastoille voi olla kuitenkin sijoitettuina henkilöitä, jotka eivät koe kuuluvansa, halua liittyä, tai pyrkivät irtautumaan rikollisesta alakulttuurista. Tutkimukseen osallistuneet kokivat osastojen ilmapiirin usein rikosmyönteiseksi, eikä joukosta poikkeamista katsota suopeasti. Osastoilla väistämättä tiiviiksi muodostuvat vuorovaikutussuhteet saatetaan tulkita henkilökunnan taholta haluksi pysyä järjestäytyneen rikollisuuden vaikutuspiirissä, mikä vaikeuttaa osaltaan irtautumista.
Ostrakismi, eli sosiaalinen ulossulkeminen, ja osattomuus vaikuttavat tutkitusti ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Tehostetun valvonnan osastoilla rajoitetaan vuorovaikutussuhteiden ylläpitoa niin vankilan ulko- kuin sisäpuolella. Tutkimukseen osallistuneilla osastoille sijoitetuilla ostrakismi näyttäytyi muun muassa heikentyneinä suhteina läheisiin sekä vuorovaikutussuhteissa vankilan henkilökuntaan. Masentuneisuutta, ahdistusta, toivottomuutta ja lisääntynyttä ärtyneisyyttä ja aggressiota aiheuttivat muun muassa osaston eristäytyneisyys ja toimintojen vähyys. Vaikeudet yhteydenpidossa läheisiin vaikuttivat haastateltavien mielialaan ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Mahdollisuudet rangaistusajan suunnitelman edistämiseen olivat heikot, eikä sen noudattamisella koettu olevan merkitystä.
Osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet rajoittuivat syömiseen ja kuntoiluun. Osallisuuden kokemusta heikensivät puutteet hallinnollisten asioiden viivytyksettömässä käsittelyssä, avoimessa tiedonsaannissa, päätösten perustelemisessa ja kuulemiskäytännöissä. Pitkäaikaiset kokemukset ostrakismista ja osattomuudesta eivät lisää turvallisuutta vankeuden aikana tai sen jälkeen, ja vaikeuttavat sopeutumista takaisin siviilielämään.
Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin haastatteluin, tutkimusmenetelmänä oli laadullinen asennetutkimus. Haastattelut toteutettiin Riihimäen ja Sukevan vankiloissa keväällä 2025. Haastatteluihin osallistui yhteensä 17 henkilöä, jotka olivat olleet sijoitettuna tehostetun valvonnan osastolle 1–3 vuotta.
Lue lisää:
”Mekin päästään täältä joskus pois” –
Vankien kokemuksia tehostetun valvonnan osastolle sijoittamisen vaikutuksista
https://www.theseus.fi/handle/10024/907975
