Vihasta väkivaltaan

Vihasta väkivaltaan

Missä on vihan lähde aikuisessa ihmisessä, miehessä, naisessa tai muunsukupuolisessa? Onko viha tunne, joka voi johtaa väkivaltaan? Sanotaan, että on hyvä tuntea ja näyttää kaikki tunteet? Hyväksytäänkö me ihmiset, että vihan tunteetkin voidaan näyttää? Voiko vihan herättämiä tunteita purkaa järkevästi, muutoin kuin sanoittamalla niitä? Kuinka minä puran vihaa?

Mistä viha johtuu? Johtuuko viha erimielisyydestä kumppanin, lapsen tai läheisen kanssa, vai mahdollisesti menneistä henkilökohtaisista kasvun ja kehityksen kokemuksista läheissuhteissa. Ehkä se johtuu isovanhempien, vanhempien tai sisarusten osoittamasta kaltoin kohtelusta. Tai nuoruuden kasvukipujen yhteydessä syntyneistä identiteettiin, kasvuun ja kehitykseen liittyvistä haasteista.

Liittyykö vihan esiintyminen läheissuhteiden vuorovaikutusilmiöihin vai onko se vain kanava purkaa omaa pahaa oloa ja traumaattisia kokemuksia niille, jotka ovat kaikkein läheisimpiä?

Onko vihan tunne sallittu? Saanko tuntea vihaa? Voinko tuntea vihaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka vahingoittavat toisia ihmisiä tai eläimiä. Tai niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat hyvin vahingollisia ja pahoja ympäristölleen. Voiko pahuutta vihata?

Tarvitsemmeko vihan syntymiseen syyn, jotta voimme sitä hoitaa ja mahdollistaa muutoksen? Mikä laannuttaa vihan? Mikä tyynnyttää mielen?

Ihmisen oma ymmärrys mahdollisesta syntysyystä voi antaa ratkaisulle avaimen. Viha ei ole vika, eikä se ole synti. Tunne ei tee ihmisestä parempaa tai huonompaa, mutta tunteen tuottama toiminta voi sen tehdä.

Väkivalta syntyy tekijän turvattomuuden tunteesta ja väkivalta luo turvattomuutta.

Väkivaltatyössä tilanteen vakauttamiseksi ja työskentelyn mahdollistamiseksi, niin väkivallan kokijan, kuin väkivallan tekijän, sekä väkivallalle altistuneen, turvallisuuden tunnetta tulee kasvattaa..

Syyllistäminen ei auta tekijää, eikä syyllistyminen kokijaa.